On se hauskaa, kun maailma on nykyään niin pieni :) Juttelin sunnuntai-iltana Skypellä amerikkalaisen ystäväni kanssa. Siinä sitä käytiin pitkästä aikaa läpi omat ja lasten ja kaikkien isovanhempien kuulumiset.
Olen ollut lukioaikaan vaihto-oppilaana Ohiossa. Tämä ystäväni, jonka kanssa ystävystyin koulussa, on edelleen mukana elämässäni, vaikka harvoin pääsemme nykyään tapaamaan. Parikymmentä vuotta kirjoittelimme kirjeitä, sen jälkeen tuli e-mailit ja nykyään pidämme yhteyttä Facebookin ja Skypen avulla.
Ystäväni on käynyt useammankin kerran perheensä kanssa Suomessa ja me heillä. Myös miehemme ja lapsemme ovat ystävystyneet. Hauska sattuma oli, kun me ystäväni kanssa juttelimme, meidän molempien miehet olivat TV:n ääressä katsomassa suoraa lähetystä golfkisoista, joka tuli Ohiosta.
Eilen tuli TV:stä ohjelma vaihto-oppilaista. Erityisesti siinä paneuduttiin ongelmiin, joita nuoret ovat perheissään kohdanneet. On tosi hyvä, että näitä asioita tuodaan esille, koska se on tärkeä, kallis ja iso vuosi jokaiselle, joka matkaan lähtee. Siitä voi saada paljon irti, mutta se voi olla myös järkyttävä kokemus.
Omat lapsenikin ovat olleet vaihtareina Ranskassa, Saksassa ja Irlannissa. Myös heillä on monenlaisia kokemuksia vuodestaan, jollain lähes pelkkiä hyviä muistoja, toisella lähes painajaismaisia muistoja. Kaikille kokemus on ollut ainutlaatuinen, avartanut ajatusmaailmaa ja vahvistanut itsenäisyyttä.
Nyt suunnittelemme, jospa ystäväni pääsisi miehensä kanssa meitä tapaamaan, kun olemme uuden vuoden aikoihin Floridassa. Taas huomasi, miten hyvä ystävyys jatkuu vaikka harvoin näkee. Skypetykselle ei menannut loppua tulla, kun oli niin paljon juteltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti