Onneksi eilisen kaltaisia päiviä ei ole usein.
Olin aamusta alkuiltapäivään Meilahden syöpäklinikalla vanhempieni kanssa. Ja oli Valtterin nimipäivä. Ja Mies reissussa (as always...).
Kun vihdoin pääsin kotiin, lämmitin kiireellä lounaaksi kaikki tähteet jotka keksin, vaihdoin jumppavaatteet päälle ja lähdin vetämään erään firman säännöllistä pilates-tilaustuntia heidän omaan saliinsa.
Tunnilta kiirehdin fysiatrin vastaanotolle. Vuosi sitten olin selkäleikkauksessa, mutta edelleen jotain on vialla. Oikeaan pakaraan ja jalkaan säteilee tukala kipu, joka kuitenkin on erilainen kuin ennen leikkausta (ja eri puolella). Tämä samainen fysiatri oli lähettänyt minut uuteen magneettikuvaan ja nyt olin menossa näyttämään hänelle kuvia ja tuloksia. Olin itse yrittänyt analysoida radiologin diagnoosia ja olin tullut siihen tulokseen, että ei siellä kummoisempaa vaivaa ole. Ei ainakaan uutta, hermoa painavaa kystaa, kuten pelkäsin. Joten päättelin, että sen pitää olla lihasperäistä. Ihanaa! Se helpottuu hieronnalla, venyttelyllä ja sopivalla treenillä.
Lääkäri oli n. 45 min. myöhässä. En voi odottaa! Oma yksityisasiakkaani on tulossa salilleni! Yritimme vastaanotossa etsiä uutta aikaa, mutta seuraava aika olisi siirtynyt ainakin kolmen viikon päähän. Viesteilin asiakkaalleni. Ei hätää, hänellä on koko ilta vapaa, voin laittaa viestiä, kun lähden lääkäriltä, niin hän lähtee ajelemaan salille samaan aikaan. Hän haluaa tuntinsa. Helpotus.
Lääkäri nauroi ymmärtäväisesti tulkinnoilleni. Ei ole lihasperäistä. Ihan on muuta. Hän tutki ja pohti, väänsi rautalangasta hermojen kulkureittejä ja nivelten resessejä. Väänsi ja käänsi, komensi taivuttamaan sinne ja tänne. Lopputuloksena lähete hermoratatutkimukseen ja pelottava uhkaus:
saattaa tulla uusi leikkaus tai jos asiat on vähän huonommin, niin liikuntatuntien vedot loppuvat siihen ja on parasta miettiä uudelleenkoulutusta! Tai joudun työkyvyttömyyseläkkeelle! MITÄ?! No, en todella aio vielä jäädä eläkkeelle!
Asiakkaani (fysioterapeutti) ajoi pihaan samaan aikaan kuin minäkin. Kerroin hänelle tilanteen, hieman hän ihmetteli näin nopeita johtopäätöksiä, mutta kehotti rauhassa etenemään lisätutkimuksiin.
Tunnin (taisi siinä vierähtää vähän pidempikin tovi asiakkaani kanssa) jälkeen mietin muutaman hetken jaksanko vielä lähteä ajamaan parin tunnin matkaa Vierumäelle, kuten olimme suunnitelleet, kun perillä olisin vasta yhdentoista maissa. Tarkoitus oli, että Mieskin tulee työreissusta suoraan sinne, johonkin aikaan perjantaina.
Jaksoin ajaa. Ja aion hiiihtää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti